Rauniolla lyrics

Song information

Artist: Moonsorrow
Album: Kivenkantaja

Lyrics

[Askelmilla]

[Esinaytos]

[Maailmalle]

Kuun vielä varttuessa
Kulki kuiskaus päällä veen kaukaa
Aallot levotonna löivät
Vasten sateen pieksemää rantaa

Kauan hiljaisia lienneet
Salot alla pohjoisen taivaan
Vain yksinäinen vire tuulen soi

Keihäs karhunkaatajan
Maassa saaliin vierellä vartoi
Vaiti suurta laivaa saapuvaa

Ei kukaan tiennyt nähdä sarastukseen
Ja päivä laski taas

Kuulkaa huuto korppien
Halki taivaiden
Näin saapuu tuho jumalten
Maailmaamme

On tullut se aika jolloin auringon pyörä
Veren vuodatuksesta katkeaa

Liput kauniit liehuen
Airut rantakiville astuu
He miekoin meitä tervehtivät
Vapaudesta puhua saavat

Loimet vieraat yllänsä
Puiseen ristiin veriveli tarttuu
Hän suden mahdin mielii taltuttaa

Keihäs karhunkaatajan
Vastaan käärmekieltä nyt nousee
Ja iskee läpi kurjan sydämen

Vaan eivät sankarit enää nouse raunioille
Ja laulumme tuuli vie

Kuulkaa suru metsien
Halki aikojen
On pyhät kivet kaadettu
Ja kansa voipunut

Valtaa kuoleman sylistä
Uhmaa teräs välkkyen
Tuoni käsissä jumalten
Maine miehen ikuinen

Jo syttyvät nuo soihdut, ne ruumiit kärventävät
Ja syyttömien sielut tuomitaan
Kuinka riistävät he jumalat nyt viereltämme
Vaikenevat tuhannet edessä murhaajan

Kirveenkuva rinnalla
Karhun lailla taistellen
Ukon voima sydämessä
Vielä kaatuu viimeinen

[Raunioilla]

[Loppunaytos]

[English translation:]

[At the ruins]

[At the footsteps]

[Prologue]

[To the world]

Under the growing moon
There drifted a whisper with a distant stream
Waves beating restlessly
The tired rain-lashed shore

For long the wilds under the northern sky
Silent may have been
Resounded only with a breath of wind

The spear of a bear-hunter
Lay on the ground by its prey
Awaiting the arrival of a craft

Yet no one foresaw the dawning
And thus set another day

Hearken to the ravens' cry
Across all heavens
Behold as the gods
Of our world fall

It is time for the wheel of the sun
To break by the flow of blood

Under such fair colours
The harbringer steps ashore
By a sword his companions salute us
Yet of freedom they may speak

Dressed in strangest garment
Claimed kindred grasps a wooden cross
What strength in wolves he wishes to tame

The spear of a bear-hunter
Now risen against the serpent's tongue
Striking through the vile heart

Yet no hero shall rise on the ruins
And our song may drift with the wind

Hear the sorrow of the woods
Across all known times
Sacred stones are overturned
And the folk so weary

Steel agleam defies sway
On the lap of death
Demise in the hands of gods
A worthy name forever spoken

And lo! the torches lit scorching carnage
Condemning all the guiltless souls
How dare they bereave us our gods
Now thousands fall silent at murder

Sign of the hammer on a warrior's chest
He battles like a bear
With strength of ukko deep in his heart
The last man now may fall

[At the ruins]

[Epilogue]